Viestinhallinta Oy:n ennakointipalvelu


Tuotantoverkostoanalyysit eli klusterianalyysit

Kenelle: Verkottuneille tai verkottuville yrityksille sekä valtakunnallista, maakunnallista tai paikallista ennakointia ja muuta aluekehittämistä tekeville. Soveltuu kaikille työelämän muutoksen ymmärtämiseen pyrkiville kuten opettajille, oppilaille, tutkijoille ja toimittajille.

Mistä on kysymys: Yhteiskunnan ja tuotannon muutoksessa merkittävin megatrendi on verkottuminen. Hierarkkiset sektorirakenteet muotoutuvat uudelleen verkostoiksi. Tämä kehitys toteutuu niin yritysmaailmassa kuin julkisella sektorilla. Verkottumisessa on kysymys monimutkaisen ilmiön hahmottamisesta, koska jokainen verkosto on omalakisensa, aikaan, paikkaan, tilanteeseen, asioihin ja henkilöihin sidottu. Verkottumisella on myös kustannuksensa ja verkostot ovat haavoittuvia. Verkostot ovat heikkoja, jos niiden luottamuspääoma on alhainen. Verkostoja voidaan analysoida systemaattisesti ja tulevaisuuslähtöisesti. Aluetasolla verkoston menesytyksen mittarina voidaan pitää työllistävyyttä ja yritystasolla kannattavuutta.

Tuotantoverkoston (klusterin) analyysi voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin (käytännön toteutuksissa vaiheita voidaan yhdistellä): 1) Analyysin tarkoituksen tavoitteiden määrittely. Tavoitellaanko uusia työpaikkoja, yritysten kannattavuutta, hallittua alasjoa, tulollaan olevan teknologian soveltamista, yritystukien kohdentamista optimaalisesti, koulutus- ja osaamistarpeiden tunnistamista? Verkoston idea on tuottaa lisäarvoa kaikille verkostoon toimijoille ja samalla kullakin toimijalla tulee olla annettavaa verkostolle, minkä tunnistaminen ja ansaintalogiikkojen ymmärtämien auttaa toimijoita strategisesa päätöksenteossa.

2) Verkoston jäsentelyn määrittely. Verkosto on luonteeltaan pikemminkin oman tilansa ja paikkansa kulloinkin ottava virtaava neste kuin kiinteän rakenteen omaava kappale (vrt. toimiala). Verkoston hahmotus sisältää kolme tasoa: a) verkosto teoreettisessa ja ideaalisessa katsannossa, esimerkiksi panos-tuostos-ajattelun avulla kuvattuna; b) verkoston liiketoiminta ja työllisyyspotentiaalien tunnistaminen eli vision määrittely, mikä edellyttää jäljempänä kuvattujen osa-analyysien läpikäyntiä; ja c) verkosto nykyisten toimijoiden (yritysten, julkisten toimijoiden, asiakkaiden) ilmentymänä. Verkostosuhteiden so. verkostoitumisen perusteiden tunnistaminen on analyysissä keskeisessä roolissa. Kunkin verkoston toimijan on tarpeen ymmärrätää koko verkoston toiminnan ideat ja toimintatavat sekä erityisesti oma rooli kokonaiuuden näkökulmasta. Verkostot voivat olla painotetusti kansainvälisiä kuten metsäklusteri ja ICT, valtakunnalisia kuten kauppa ja rahoitus tai paikallisia kuten kulttuuripalvelut tai harvinaisten alojen tuotanto.

3) Megatrendianalyysi. Tämä sisältää sekä yleisten että ao. verkostoon erityisesti kohdentuvien megatrendien ja niiden potentiaalisten vaikutusten tunnistamisen. Heikkoja signaaleja arvioidaan sen suhteen, onko niistä ja milloin mahdollisesti muodostumassa megatrendejä tai vastaavia muutostekijöitä. Yleisistä megatrendeistä on tultava niin 'alas', että konkreettisia johtopäätöksiä voidaan tehdä. Keskeistä on tunnistaa megatrendeistä johtuvien muutosten ajoitus. Megatrendit ovat myös keskeinen lähtökohta innovaatioille. Megatrendien ohella klusterin syntyvaiheessa hahmotellaan usein skenaarioita, seesteisessä vaiheessa laaditaan visioita ja alasajossa pohditaan tulevaa murrosta ja evoluutiota. Tietotekniikan soveltamisaste (automaatio, verkkopalvelut) on eräs tapa kuvata klusterin kehitysvaihetta.

4) Logistiikka-analyysi (metalogistiikka). Logistiikalla tarkoitetaan tässä verkoston toiminnallisten virtojen (dynamiikan) tarkastelua, mikä tarkoittaa pääomien, tuotannon, tavaran, rahan, palvelujen, henkilöiden, työn, osaamisen, sosiaalisen pääoman sekä tiedon liikkumista ja optimaalista haketumista sekä ajan että paikan suhteen. Virheelliset ajoitukset, odotusajat ja suuret varastot ilmentävät verkoston tehottomuutta. Logistiikan hallinta on strateginen kilpailutekijä tuotantoverkostoissa.

5) Innovaatioanalyysi. Innovaatiot voivat koskea asiakkaita (asiakaskäyttäytymiseen ja osaamiseen liittyvät innovaatiot), markkinoita kuten brandejä, liiketoimintakonsepteja kuten erilaisia verkostosuhteita, uusia tuotteita ja palveluja, tuotantotapoja kuten logistiikkaa ja teknologiaa sekä osaamista. Innovaatioanalyysissä käydään verkoston eri tasoilla ja ulottuvuukissa mahdollisesti realisoitavissa olevat innovaatiot systemaattisesti läpi ja priorisoidaan niiden eteenpäinvienti. Erityistä huomiota on tapana kiinnittä teknologiaan, jolloin etsitään innovaatioita perusteknologioista, avainteknologioista,m kärkiteknologioista ja liitännäisteknologioista. Analyysissä voidaan päätyä joka radikaaleihin murroksia aiheuttaviin innovaatioihin tai tyytyä kehittämisinnovaatioihin.

6) Yritysanalyysit. Klusterianalyysissä realismin tavoittamiseksi tarvitaan muutaman avain-, kärki- tai järjestelmätoimittajayrityksen analyysi. Analyysissä yrityksen toimintoja tarkastellaan verkostona, millä tavoitellaan liiketoiminan logiikan ymmärrystä, ei vain toiminan nykytilan teknistä kuvaamista. Analysoitavista yrityksistä osa on tarvittaessa haettava muualta kuin analyysin kohteena olevalta alueelta, jossa tuotanto voi olla volyymiltää huomattavaa mutta luonteeltaan pelkästään alihankintatuotantoa. Yritysanalyyseissä on muistettava myös rajoiteet kuten tyypillisesti johtamisen ja toiminnan lyhyt aikajänne, taloudellisesti arvokkaan ja harmaan tiedon salaaminen sekä keskittyminen omaan ydinosaamiseen.

7) Kilpailukykyanalyysi. Verkoston ja se osien menestymisen ja alueellisen sijoittumisen ratkaisee kilpailukyky. Kilpailukykyanalyysissä arvioidaan ainakin seuraavat tekijät: a) realisoituva kysyntä, b) reaalinen tarve, c) ulkoinen ja sisäinen brandiarvo, d) liiketoimintakonsepti, e) rahoitusperusta, f) logistiikka, g) teknologia, h) arvoperusta (eettiset ja ekologiset arvot), osaaminen, verkoston (substanssin) ominaiset kilpailukykytekijät (kuten raaka-aineen saatavuus, verkoston kehitysaste elinkaarella) sekä paikalliset kilpailukykytekijät kuten perinteet. Yritys voi mitata omaa kilpailukyä voi mitata benchmarking-menettelyllä. Verkostoanalyysin tulisikin tuottaa tätä tietoa juuri yritysanalyyseihin perustuen.

8) Osaamisanalyysi. Analyysissä käydään läpi verkostossa ennakoitavissa olevat muutokset. Osaamisessa on kysymys verkoston kokonaisosaamisesta (osaamispääomasta), yksittäisten toimijoiden kuten yritysten osaamisesta (brandia leimaava tekijä) ja verkostossa työskentelevien yksilöiden osaamisesta. Jokaiseen muutokseen liittyy potentiaalisesti muutos osaamistarpeissa, äärivaihtoehtoina on uuden osaamistarpeen syntyminen esimerkiksi uuden teknologian soveltamisen myötä ja nykyisen katoaminen tuotannon ulkomaille siirtymisen seurauksena. Osamistarpeet kohdentuvat sekä (horisontaaliseen) verkosto-osaamiseen että (vertikaaliseen) tuotantospesifiin erityisosaamiseen eli ydinosaamiseen. Verkosto-osaamiseen sisältyy monia helpotlta näyttäviä valmiuksia kuten yhteistyökyky, jonka ongelma saataa olla heikko ja tehoton neuvottelutaito. Samoin ennakointitaito on toistaiseksi melko harvoin halittu verkosto-osaamisen osa-alue. Välttämättömässä ydinosaamisessa haasteeksi muodostuvat usein osaamistarpeen lyhyet elinkaaret, mistä johtuu vaatimus ennakoivaan jatkuvaan oppimiseen. Helpoiten tunnistettavia ydinosaamisen muutokset liittyvät teknologiaan, minkä muutoksia voidaan ennakoida seuraamalla T&K:n uusi tuloksia, T&K-panostuksia ja muita teknologiainvestointeja.

9) Elinkaarianalyysi. Elinkaarianalyysi tarkoittaa yhtäältä nykyisten toimintojen että potentiaalisten toimintojen elinkaarien tunnistamisen. Potentiaalisiksi tulkituista aihioista on todennäköisesti jo jonkinlaiset käytännön sovellukset olemassa. Elinkaarianalyysin tuloksen saadaan kuva potentiaalisesta tuotantoverkostosta.

10) Analyysin hyödyntäminen. Analyysin tulokset voidaan kirjata strategioiksi, toimenpideohjelmiksi, konkreettisiksi kehittämishankkeiksi sekä avatuiksi tulevaisuuskuviksi, minkä perusteella yksittäiset yritykset ja muut toimijat kuten oppilaitokset voivat tehdä omia strategisia valintojaan. Verkoston ksutannus-hyötyanalyysillä selvitetään verkoston tosiasialliset hyödyt ja kustannukset toimijoille. Kysymys on sekä taloudellisista tekijöistä että ennen muuta välillistä kuten verkottumisen ottamasta ajankäytöstä, riskeistä, brandiarvoista tai verkoston turvallisuudesta.

Missä käytetty: Tuotantoverkostoanalyysejä on Suomessakin tehty 1990-luvun puolivälistä lähtien lukuisia klusterianalyysi -otsikon alla, joskin monet ovat jääneet melko sekaviksi nykytilakuvauksiksi. Eräs toistettavuuteen, vertailtavuuteen, päivitettävyyteen tähtäävä klusterianalyysimalli perustuu topten-ajatteluun. Olen ollut ohjelmoimassa muun muassa ESR-ennakoinnin (1995-2001) piirissä tuotettuja klusterianalyysejä sekä Pirkanmaan TE-keskuksen analyysejä (www.pirkanmaanennakointipalevelu.info).


Asiasanat: aluekehitys, elinkaarianalyysi, heikot signaalit, horisontaalinen osaaminen, innovaatiot, Kiina-ilmiö , kilpailukyky, klusterianalyysityökirja, tuotannon ja työn logistiikka , megatrendit, teknologiaennakointi, topten klusterianalyysi, tuotantoverkostoanalyysi, verkostoanalyysi, verkosto-osaaminen, vertikaalinen osaaminen, ydinosaaminen, yritysanalyysit
Tulevaisuuden tutkija, DI Ennakoinnin asiantuntija Viestinhallinta Oy
Keijo Mäkelä keijo.makela@viestinhallinta.fi PL 200
p. 040-7655382 makelakeijo@hotmail.com, max 2 Mt 00171 Helsinki